Taiteiden yöllä on nykyisin melko vakiintunut paikka monien Suomen kaupunkien loppukesän tapahtumakalentereissa. Suomen ensimmäinen taiteiden yö 29 vuotta sitten oli nykyistä tapahtumaa huomattavasti pienempi ja harrastajamaisempi mutta itse idea ei ole muuttunut mihinkään.
Taiteiden yö oli ja on edelleen koko kaupungin yhteinen tapahtuma, joka perustuu periaatteelle että tapahtumat ovat pääsääntöisesti maksuttomia. Se kokoaa yhteen perheet ja erilaiset ihmiset.
Mistä kaikki alkoi
Vuonna 1989 Helsingin keskustan puistoalue oli rauhoitettu iltatapahtumilta ja kaupungin tärkein taiteellinen tapahtuma Helsingin juhlaviikot toimi lähinnä museoissa ja virka-aikoina sisätiloissa, kaupunki otettiin kansan toimesta haltuun vain vappuna ja uutena vuotena hetkellisen ilakoinnin takia.
Kulttuurielämä polki paikallaan ja eikä taide ollut jalkautunut kaiken kansan pariin. Äitiyslomasijainen Helsingin juhlaviikoilla oli niihin aikoihin Helka Ketonen. Akateemisen kirjakaupan puolelta juhlaviikkoja järjestävälle tiimille esitettiin toive kirjojen yöstä. Tästä Ketonen sai idean kaikkien taiteiden yöstä. Tapahtumasta, jossa erilaiset taide-elämykset olisivat kaikkien ulottuvilla kaupungin kaduilla ja kortteleissa.
Ensimmäinen taiteiden yö
Ensimmäiseen tapahtumaan Ketonen ja taidealan opiskelijat tekivät itse julisteita ja etsivät katusoittajia, tulivat tutuiksi lupien hakemisen suhteen ja taivuttelivat taidegallerioita avaamaan ovensa illalla. Vaikka tapahtumaan lähti mukaan vain muutama kirjakauppa ja taidegalleria, oli tapahtuma jättimenestys alusta asti.
Helsingin kaupungin keskusta aukeni sen asukkaille uudella tavalla, taide muutti hetkeksi porttikongit ja pimenevän illan hyvin erilaiseksi ympäristöksi mihin oli totuttu päivänvalossa. Helsingin jälkeen tapahtuma levisi myös muihin kaupunkeihin kuten Turkuun ja Tampereelle. Pian taiteiden yötä vietettiin myös pienemmillä paikkakunnilla, se yhdisti taiteiden tekijät ja kaupunkilaiset. Pimenevässä loppukesän illassa esitykset, kuvataiteet, musiikki ja tanssi saivat ihmiset vapautumaan ja tutustumaan taiteeseen.
Muutaman vuoden päästä tapahtuma oli paisunut valtavasti. Helsingissä monet valittivat vuoden 1992 taiteiden yön jälkeen järjestyshäiriöistä, erityisesti humaltuneet teinit tuntuivat vallanneen kadut. Taiteiden yön kuoppaamistakin ehdotettiin sillä moni pelkäsi tapahtuman luisuvan vapun kertaukseksi, jossa kulttuuri jää vain tekosyyksi rynnätä kaduille riehumaan.
Suomi eurooppalaistuu
Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995 ja samalla vuosikymmenellä myös taiteiden yö muuttui. Alkoholinkäyttö oli saanut paljon tilaa lehtienpalstoilla kun tapahtumasta kirjoitettiin vaikka koko sen olemassaolon ajan kulttuuritarjonta oli ollut tapahtuman keskeinen anti. Vuosikymmenen aikaan suomalaisten alkoholinkäyttö muuttui ja tapahtuma raitistui.
Nykyisin tapahtuma on vakinaistunut paikkansa kulttuuritapahtumana, joka on levinnyt Helsingin ydinkeskustasta laajemmalle alueelle. Tapahtuma sisältää satoja erilaisia esityksiä, joiden tuotannosta vastaavat tunnetut kulttuurivaikuttajat ja -laitokset mutta myös yksittäisten henkilöiden panos on tärkeä osa tapahtuman onnistumista.
Taiteiden yö on kaupunkilaisten oma juhla
Taiteiden yö on käynnistetty tavallisen kaupunkilaisen ideoimana, se oli lähes 30 vuotta sitten tarpeeseen synnytetty tapahtuma, jolle valtava innostus näytti heti vihreää valoa. Paikalle saapuivat tavalliset ihmiset, nuoret ja vanhat, perheet, pariskunnat ja kaveriporukat. Kaupungille oli helppo lähteä nauttimaan taiteesta, sillä kutsu oli avoin kaikille ja kaikkien osallistumista toivottiin.
Taiteesta tuli kaupunkilaisten omaisuutta, jota ei ainoastaan ihmetelty hiljaisessa taidegalleriassa, jossa osa kävijöistä ei tuntunut oloaan kotoisaksi. Soittajat Espan puistossa tai performanssiesitys Kolmen Sepän patsaalla toi yhteen helsinkiläiset kesälomien jälkeen.
Syksyn tummuvassa illassa tavattiin tuttuja ja tuntemattomia, televisiosta tuttu Neil Hardwick Akateemisessa ja Aira Samulin lavalla sulivat muiden hesalaisten joukkoon tuona yönä. Muihin tapahtumiin kokoonnutaan usein mieltymysten mukaan, tietyn bändin konsertti houkuttelee juuri sen musiikista pitävät yhteen.
Taiteiden yö on kaikille, sillä satojen tapahtumien joukossa on jokaiselle jotain ammennettavaa. Monille parasta antia on päämäärätön haahuilu kaupungin kaduilla ja yllätyksellisyys, sillä koskaan ei tiedä mitä seuraavassa putiikissa tai kulman takana odottaa. Ehkä vanha tuttu, kulttuurivaikuttaja tai joku mieletön taidepläjäys, jota voi pureskella mielessään vielä pitkään tapahtuman jälkeen.
Tapahtuma tarjoaa läpileikkauksen taiteeseen, se mahdollistaa kuljeskelun kirjakaupassa tai elämyksiä klubeilla: Karnevaalinomainen tunnelma vapauttaa monet tuntemaan ja kokemaan päivänvaloa vahvemmin. Jo alun perin taiteiden yöhön haluttiin tuoda karnevaaliomaista tunnelmaa, joka on ominaista esimerkiksi Välimerenalueen tapahtumille. Iloisesti juhlivat ihmiset ja taide voivat lyödä onnistuneesti hynttyyt yhteen. Vuosikymmenien varrella jalostunut tapahtuma on muotoutunut juuri sellaiseksi kuin kaupunkilaisetkin kuluneina vuosina.
Taiteiden yö saapuu taas
Tapahtuma sijoittuu perinteen mukaan elokuun viimeisiin viikonloppuihin, aikaan jolloin monet ovat palanneet kesälomiltaan ja terassilla istuminen alkaa jo kyllästyttää. Syksyn ensimmäiset tuoksut saavat suunnittelemaan alkavaa kautta kun koulu ja työrintaman kuviot käynnistyvät. Taiteiden yö osuu sopivasti välitilaan, jolloin kesälle sanotaan kiitos nyt riitti ja sukelletaan syksyn haasteisiin.
Nykyisin tapahtumassa on yhä vahvempi osallistumisen meininki, siihen toivotaan uusia kasvoja ja uusia ideoita eikä kaiken tarvitse olla vakavasti otettavan taiteilijan luomistyön tulosta. Tavalliset katsojat voivat osallistua taideteoksen tekemiseen solmimalla lankoja yhteen tai kokeilemalla interaktiivisen teoksen toimintaa.
Tapahtumaan voi osallistua mukaan nettisivujen kautta ja esimerkiksi mobiilisovelluksen kautta voi tutkia tapahtuman karttaa ja etsiä itseä kiinnostavia juttuja. Taide etsiytyy illan ja yön aikana klubeille, museoihin, kauppoihin, puistoihin ja ravintoloihin.